Ohjaaja: Lauri Nurkse
Ensi-ilta: 1.1.2015
Kesto: 1h 38 min
Pääosissa: Riku Nieminen, Pihla Viitala, Leena Uotila ja Essi Hellén
- Insinööri-Arto (Riku Nieminen) kuulee kauhukseen, että hänen äitinsä Leena (Leena Uotila) aikoo osallistua Kotkassa järjestettäviin karaoken SM-kisoihin. Pyynnöstä Arto lupautuu kuskaamaan Leenan kisoihin taka-ajatuksenaan matkan aikana ylipuhua tai vaikka huijata tämä muuttamaan mieltään osallistumisesta. Samalla pidättyväinen Arto haluaa estää äitiään häpäisemästä itsensä julkisesti. Karaokekisoissa Arto kuitenkin ymmärtää, kuinka tärkeää esiintyminen äidille on. Lisäksi tuomaristossa istuva viehättävä laulajatar Susanna (Essi Hellén) kiinnittää Arton huomion. Arto tekeekin Otaniemen koulimilla aivoillaan sotasuunnitelman äitinsä kisakunnon kohentamiseksi ja kisassa pitämiseksi mahdollisimman pitkään. Leenalla on myös koko ajan ollut juoni poikansa suhteen. Hän haluaisi että Arto ymmärtäisi irrottautua ahtaasta elämästään, varautuneista asenteistaan ja mielellään myös kireästä vaimostaan Marjukasta (Pihla Viitala). -
Lähdettiin extempore-reissuna tämä kaverini kanssa katsomaan, kun tänään sopivasti oli ensi-illassa ja minulta sattui pari tammikuussa käytettävää ilmaislippua löytymään.
Nuotin vierestä oli tällä hetkellä Lappeenrannan teattereissa pyörivistä elokuvista selkeästi se kiinnostavin, sillä Star Warseja en ole ennen nähnyt, enkä viitsinyt mennä itseäni sillä uusimmalla turhaan hämmentämään. Joskus nekin pitää kyllä katsoa...
Elokuvassa houkutti pitkälti Putouksesta tutut näyttelijät Riku Nieminen ja Essi Hellén, sekä vähän siellä täällä pyörinyt Pihla Viitala.
Leffan aikana tajuttiin myös, että onhan Arton äitiä Leenaa esittänyt Leena Uotila ( haha ) myös tuttu täti, äänestä tunnistimme hänet Muumien noidaksi. Myöhemmällä googlailulla tosin selvisi, että hän on oikeasti suurinpiirtein puolen Muumilaakson hahmojen ääni ja koko sarjan kertoja, joten kyllähän sitä lapsuuden tuttua ja turvallista puhetta kuunteli mielellään.
--- Ainakin siihen asti, kunnes Leena täräytti pojalleen, että " On sinusta kyllä kasvanut ihan todellinen kusipää. " ja mielikuvat hieman särkyivät. ---
Nuotin vierestä ( tulee ongelmia vielä tuon taivutuksen kanssa, voih ) tuntui mielestäni aika tyypilliseltä tämän päivän suomalaiselta draamakomedialta. Hyvin samankaltaista tavaraa kuin 21 tapaa pilata avioliitto, Varasto jne ja ehkä tähän voi Luokkakokouksenkin lisätä, vaikka aivan yhtä roisiin tunnelmaan ei ylletty.
Elokuva alkoi mielestäni ehkä jopa ahdistavasti, olen aivan liian tunneherkkä ihminen katsomaan miten lasta suurinpiirtein kiusataan tämän omilla synttäreillä ja välit vanhempiin kiristyvät loppuiäksi. Se toimi kuitenkin oivallisena starttina juonelle ja antoi hyvin valaisevaa pohjaa päähenkilö Arton luonteelle ja olemukselle.
Aukkoja ei sen kummemmin ollut ja tarina vei mennessään suhteellisen mukavasti alusta loppuun. Karoke-teemainen elokuva oli sinäänsä uutta ja jokaisen risteilyaluksen klassikot kuten Aikuinen nainen, piristivät ja nostivat tunnelmaa.
Loppuratkaisu oli muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta melko ennalta-arvattava, mutta se ei oikeastaan haitannut mitään. Olisin pettynyt, jos elokuva olisi päättynyt toisin.
Loppuratkaisu oli muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta melko ennalta-arvattava, mutta se ei oikeastaan haitannut mitään. Olisin pettynyt, jos elokuva olisi päättynyt toisin.
Henkilöhahmoista ja näyttelijäsuorituksista on mainittava Pihla Viitalan näyttelemä Arton todella pahasti obsessioitunut kontrollifriikki vaimo Marjukka. Aivan käsittämätöntä toimintaa, joka nauratti ja sai moneen kertaan toteamaan Antti Holman Sande ja Suvituuli -videoiden äänellä " hirvveetä...". Jos et tiedä mistä puhun, klikkaa tänne ja nappaa videosta kohta 1:50. Sen jälkeen voitkin katsoa kaikki 5 jaksoa + Antti Holma Shown klipit, nauraa vedet silmissä ja palata lukemaan tätä.
Riku Niemisellä on taipumus tällaisiin vähän surkeiden itseään etsivien miesparkojen rooleihin, se vain toimii. Leena Uotila lauloi upeasti ja kosketti kovasti äitinä, joka oli menettänyt paljon, mutta jaksoi iloita elämästä.
Riku Niemisellä on taipumus tällaisiin vähän surkeiden itseään etsivien miesparkojen rooleihin, se vain toimii. Leena Uotila lauloi upeasti ja kosketti kovasti äitinä, joka oli menettänyt paljon, mutta jaksoi iloita elämästä.
Myös Essi Hellén vaikutti positiivisesti. Putouksesta on jäänyt mieleen vahvasti Jusu, jonka pelkäsin kummittelevan takaraivossa, mutta Susanna oli oikein aidon oloinen, ihanan rempseä hahmo.
Leffassa oli käytetty myös aivan säälimättömällä tavalla mummosympatiaa, jonka seurauksena itkin taas vaihteeksi ja vuolaasti. Kuten jo mainittu, olen todella herkkä ja tunteellinen ihminen, joten en kestä itkemättä kohtauksia, jossa vanhukset kuolevat, tai heitä loukataan ynnä muuta vastaavaa. Tai äitiä. Tai isää. Yleisesti ottaen elokuvien tehokeino tunteisiin vetoaminen on minulle paha paikka. Ja tämä teki niin. Julmasti.
Huumoriakin onneksi löytyy ja kerran jos toisenkin tuli naurahdeltua ääneen. Varsinkin oikein rehvakkaiden herrojen karaoke-esitykset saivat posket koholle. Näin teki myös Arton toilailut.
Leffan syvällisempi sanoma iskee syvälle kuin valtava huutomerkki itselle. Välillä on vaan pakko heittäytyä. Se myös muistuttaa, että on tärkeää pohtia prioriteetteja ja rakastaa läheisiään vaikka mikä olisi. Ja pitää elää täysillä.
Nuotin vierestä on elokuva, jonka voi katsoa rennolla otteella. Se naurattaa ja itkettää, laittaa ajattelemaan ja on kertakaikkiaan oikein käypää viihdettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti